*

Anssin pajasta

Ei maalitauluksi

Kirjoittaessaan Euroopan kriisivuodesta ja turvallisuuspoliittisista näkymistä kesällä 2014 professori Pekka Visuri sanoo laittamattomasti lainaten Yhdysvaltojen ulkoministerin Dean Ruskin neuvoa Suomen ulkoministerille syksyllä 1962: Välttäkää toimia, jotka jokin suurvalta voi kokea itselleen uhkaaviksi, siis, älkää asettuko maalitauluiksi! Ja Visuri jatkaa: Se on hyvä neuvo edelleen, sillä yksi kylmän sodan ajan kokemuksista oli se, että paras keino suojautua sotilaallisia uhkia vastaan on pyrkimys välttää toimintoja, jotka lisäävät vaaraa joutua hyökkäysten kohteeksi.

Nythän viikon aikana on tapahtunut kolme ilmatilamme loukkausta venäläisten sotilaskoneiden taholta. Mitä ne merkitsevät, eivät ne ainakaan mitään sattumia ole.

Mitä Suomi sitten on tehnyt? Olemme EU:n muiden maiden mukana Venäjän pakotteissa. Pidämme parast´aikaa yli kymmenen maan - mukana myös Nato-maita - sotalaivaharjoitusta Turun alueella. Ja olemme solmineet uuden kumppanuussopimuksen Naton kanssa, josta ministerimme ovat vakuuttaneet, ettei se muuta mitenkään Nato-suhdettamme.

Mitä samaan aikaan tekee Ruotsi: tilaa kymmeniä taisteluhävittäjiä, vaikka Venäjän ja Ruotsin välissä on pieni sisukas Suomi. Emme kai nyt hakkaa päätämme Karjalan mäntyyn? Onhan meillä naapuruussopimus Venäjän kanssa, josta kukaan ei puhu mitään. Ei myöskään kukaan kerro, mihin tämä 20.1. 1992 solmittu sopimus velvoittaa. Siinä käsitellään alueellista koskemattomuutta ja valtiollista yhteistyötä. Samoin sopimusosapuolet lupautuvat kehittämään keskinäistä taloudellista ja tieteellis-teknistä yhteistyötään markkinatalouden ja keskinäisen hyödyn periaatteiden pohjalta.

Miten siis esim. pakotteet sopivat tämän sopimuksen mukaan, puolin jos toisinkaan. EU:ko on kaiken sekoittanut?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Anssi Joutsenlahti

En täysin luottaisi venäläisten kanssa solmittuihin sopimuksiin. Sikäläisessä kulttuurissa sopimuksella on eri merkitys kuin suomalaisessa tai länsimaisessa yleensä. Venäläisille sopimus merkitsee sellaisen yhteisymmärryksen asteen saavuttamista, että voidaan ruveta tinkimään lisää etuja. Sanon tämän kokemuksiin perustuvina havaintoina enkä mielipiteenä. Kyseessä ovat siis kulttuurierot eivätkä useimmiten vakavat asiat - tosin monesti harmilliset sopimuksiin luottaville.

Molotov aikoinaan naureskeli suomalaisten tyhmyydelle, kun luulevat että sopimuksia tehdään pidettäviksi, vaikka niitä tehdään aivan muista syistä. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen 1932, joka uusittiin jo 1934 kestämään vuoteen 1945. Nyt kun tiedämme Neuvostoliiton jo sopimuksen solmimisen aikaan suunnitelleen Suomen valtaamista ja tunnustaneen aloittaneensa Talvisodan, nousee hyökkäämättömyysopimus todelliseen merkitykseensä ja arvoonsa. Neuvostoliitolle sen tarkoitus oli tuudittaa suomalaiset turvalliseen uneen ja olemaan varustautumatta. Onnistui täydellisesti! Mannerheimin varoitukset tulevasta hyökkäyksestä pantiin hänen vanhuudenhöperyytensä tiliin ja muistutettiin vahvasta sopimuksesta. Molotovin pilkkaama suomalaisten poliittinen tyhmyys tuli todistetuksi ja maksetuksi nuorten miesten verellä ja kuolemalla.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Miksi siis isäntämaasopimus NATO:n kanssa?
Valitettavasti sillä ON merkitystä kumpi osapuoli toimii epäluotettavasti sopimustilassa. Se vahvempi tekee mitä lystää ja se heikompi kärsii seuraamukset. Suomi on siis jo kaksin verroin tyhmä, jos uskoo uusien sopimusten autuuteen ja pettää vanhat. Olemme Venäjän naapureita halusimme tai emme.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Länsimaissa sopimuskulttuuri syntyi läänityslaitoksen sivutuotteena; regimentinkin oli noudatettava sopimuksia. Venäjällä, kuten Bysantissa kaikki maa on aina kuulunut keisarille.Mitään läänityslaitosta ei koskaan ollut. Tsaari saattoi tänään antaa ja huomenna krapulassa ottaa pois. Kts. Richard Pipes: Russia under the Old Regime.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tämä ei liity mitenkään mihinkään, mutta muistan jutun joka kerta välittömästi nimestä Dean Rusk.

Max Jakobsonin runsaasta, poliittis-yhteiskunnallisesta omaelämäkerta-aineistosta on jäänyt mieleeni kuvaus Ruskista Suomessa. Presidentti Kekkonen isännöi tapaamista Tamminiemessä, ja oli (taas kerran) päättänyt saunottaa vieraansa. Rusk oli tyrmistynyt hänet täysin yllättäneestä ohjelmasta, johon liittyi yhteinen alastomuus ja ankarat löylyt. Kekkosen suoraviivainen "vieraanvaraisuus" ylitti silloin tällöin tilannetajun; reipas saunominen saattoi sopia Hrushtsheville, mutta joskus lauteille päätyi varsin vastentahtoisiakin kylpijöitä.

Markku Laaksonen

Ruotsin hyväksyessä Nato-sopimuksen, Suomelle ei jääne muuta kuin tehdä samoin. Muussa tapauksessa jäämme Venäjän etulinjaksi, joksi Venäjän sotilasdoktriini meidät mieltää.
Sitä on kai pyritty ulkopolitiikan avulla välttämään.

Toimituksen poiminnat