Anssin pajasta

Uusia toimintatapoja kehitysapuun

Eilen eduskunnassa käytettiin 86 puheenvuoroa hallituksen anatamasta kehitysapuselonteosta. Perussuomalaiset käyttivät eniten eli 20 puheenvuoroa,  kokoomus  ja demarit 12, keskusta 10 ja muut vain muutama puheenvuoro. Kehitysministeri Pekka Haavisto osallistui aktiivisesti keskusteluun eli 5 kertaa.

 Perussuomalaisilla oli esittää oma uusi linjansa kehitysapurahoista. Ryhmäpuheenvuoron käytti Maria Lohela: Kehitysapu herättää tunnetusti ajatuksia puolesta ja vastaan. Osa katsoo kehitysavun saavan aikaan konkreettisia tuloksia ja vähentävän köyhyyttä ja alueellista epäsuhtaa. Toisten mielestä kehitysapu on tehotonta ja passivoi avunsaajia haitaten avunsaajamaiden todellista kehittymistä.

 Perussuomalaiset on hahmottelemassa vaihtoehtoista mallia kehitysavun rahoittamiseksi. Malli julkaistaan hieman myöhemmin. Sen ytimessä on ulkoministeriön hallinnon alle perustettava kehitysapurahasto, jonka rahoittamisesta kansalaiset kantavat osan vastuusta.

 Mielestämme valtio voi hyvin kannustaa kansalaisia tukemaan kehitysapua. Valtion budjetista voidaan ottaa pohjarahoitus kehitysapurahastoon. Lisäksi valtio voi tarjota veroporkkanan niille, jotka sijoittavat rahastoon. Mutta sen jälkeen valtion rooli pienenee ja keskiöön tulevat yksittäiset kansalaiset. Jos jonkun mielestä kehitysapua annetaan liian vähän, silloin on katsottava peiliin, lahjoitettava enemmän ja ehkä innostettava muita tekemään samoin.

 Pääomapako esteenä köyhien maiden kehitykselle

 Valtion rooliin kuuluu tehdä kansainvälistä yhteistyötä muun muassa sellaisten sopimusten muodossa, jotka parantavat kehitysmaiden mahdollisuuksia menestyä taloudellisesti. Yksi iso kokonaisuus, jonka Perussuomalaiset haluaa tuoda tähän keskusteluun, on pääomapako kehitysmaista. Rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin katoaa noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa.
 Monet tutkijat pitävät pääomapakoa suurimpana esteenä köyhien maiden kehitykselle. Monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ja verokikkailu vievät kehitysmailta kipeästi kaivattuja tuloja. Lisäksi paikallisen liiketoiminnan edellytykset vaikeutuvat, avoimuus kärsii ja korruptio rehottaa. Annettu kehitysapu ei riitä eikä kaupankäynti kehity, jos valtaosa voitoista valuu muualle. Ongelma on laaja ja monimutkainen, mutta silti lujalla tahdolla ratkaistavissa. Yksittäisen kansalaisen on siihen vaikea vaikuttaa, mutta tässä kohtaa valtio voi olla aktiivinen toimija.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat